Luotettavaa ja ammattitaitoista palvelua Suomen Hautaustoimistojen Liitto ry:n jäsenliikkeestä

Hautaustoimistot toivoivat lisää vainajien kylmäsäilytystiloja, tiiviimpää yhteistyötä sekä selkeämpiä vastuita
Pirita Forsius/13.05.2020

Sosiaali- ja terveysministeriö (STM) antoi loppuvuodesta 2018 Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselle (THL) tehtäväksi selvittää vainajien säilytystilojen riittävyyttä erityisesti pääkaupunkiseudulla. Lisäksi STM pyysi THL:ää tarvittaessa ohjaamaan toimijoita niin, että taataan säilytystilojen riittävyys ja että hautauksesta huolehtivat saavat selkeän tiedon siitä, mihin vainaja voidaan kuljettaa säilytystä varten

THL teki vainajien säilytystilanteesta esiselvityksen, jossa todettiin, että ongelmia on muuallakin kuin pääkaupunkiseudulla. Tällä perusteella päätettiin tehdä asiasta koko maan kattava tutkimus. Hautaustoimistoille ja kuljetusyrityksille lähetettiin aihepiiriä käsittelevä kysely kesällä 2019. Kysely lähetettiin muun muassa Suomen Hautaustoimistojen Liitto ry:n (SHL) jäsenistölle. SHL:n hallituksen jäsenet ja asiantuntijat osallistuivat lisäksi kyselyn pilotoimiseen.

Vastauksia saatiin yhteensä 176 kattavasti eri puolilta Suomea, vastausprosentin ollessa noin 40. Vastaajista noin puolet kertoi toimivansa yhdessä tai kahdessa kunnassa ja niiden ympäristössä, toinen puoli maakunnan tai useamman kunnan alueella, osan toimiessa jopa maanlaajuisesti. Vastaajista valtaosa ilmoitti olevansa omistajan tai päällikön asemassa edustamassaan yrityksessä, ja noin puolet kertoi toimineensa alalla yli 20 vuotta. Yli puolet vastaajista ilmoitti suorittavansa pelkästään hautauksiin liittyviä kuljetuksia, yksittäiset vastaajat pelkästään viranomaisajoja ja loput molempia. Vastaajien edustamista yrityksistä noin kaksi kolmasosaa oli keskikokoisia, yksi viidesosa suuria (yli 300 toimeksiantoa/v) ja yksi kymmenesosa pieniä (alle 50 toimeksiantoa/v).

Terveydenhuollon kylmätilat pääosin riittävät, vanhustenhoidon puolella omat tilat vain harvalla

Vastaajista suurin osa ilmoitti, että sen toimialueella sekä terveydenhuollon että seurakuntien toimitiloista löytyi molemmista muutama kylmäsäilytystilaa vainajille ja kaksi kolmasosaa kertoi voivansa käyttää kaikkia toimialueelleen sijoittuvia terveydenhuollon kylmätiloja. Vanhustenhoidon osalta kylmätiloja vaikutti löytyvän edellisiä toimijoita huomattavasti harvemmin, erityisesti yksityisten palveluntuottajien osalta noin kolme neljäsosaa kertoessa, että yksityisillä hoivayksiköillä omia kylmätiloja ei ole lainkaan. Useat vastaajat toivoivat, että myös uusiin vanhustenhoidon yksiköihin rakennettaisiin kylmätiloja riippumatta siitä onko toimija yksityinen vai julkinen.

Omaiset, hautauslupa sekä seurakuntien kylmätilojen ja siunaus- ja tuhkausaikojen riittämättömyys nähtiin keskeisinä tekijöinä vainajan säilytysajan pitkittymiselle terveydenhuollon tiloissa

Osaltaan säilytystilojen riittävyyttä vaikuttaisivat kuormittavan vainajien pitkittyvät säilytysajat. Syitä säilytysajan pitkittymiselle nostettiin useita, esimerkiksi hautausluvan saamiseen liittyvät haasteet sekä seurakuntien kylmätilojen sekä siunaus- ja tuhkausaikojen vähyys. Erityisen monessa vastauksessa nousivat esille omaiset, kuten näiden tavoittamattomuus, hautaamiseen liittyvät erityistoiveet tai mahdolliset väärinkäsitykset, jotka voivat johtaa säilytysajan pidentymiseen, vaikka vainaja olisikin valmis siunattavaksi:

"Omaiset odottavat usein kuolintodistusta tai hautauslupaa ennen kuin asioivat hautaustoimistossa. Tästä olisi tärkeää hoitolaitosten antaa oikeaa tietoa, että omaiset voivat asioida jo ennen asiakirjojen saamista.”

”Aika kuolemasta hautajaisiin on venynyt, johtuen sekä omaisten toiveista että seurakuntien palveluiden saatavuudesta. Kierto kylmiötiloissa on siis hitaampaa.”        

Toisaalta pitkittyminen nähtiin myös positiivisena asiana, koska kyseessä on suruprosessiin limittyvä työ, joka vaatii aikaa:

"Omaiset tulevat hautaustoimistoon useasti vasta noin viikon päästä kuolemasta, mikä itse asiassa on ihan hyvä asia- -. Suru pitäisi saada käsitellä rauhassa ja nähdä hautausjärjestelyt osana tätä prosessia. Kiire ei saa kuulua suruprosessiin.”

Ylimääräisiä ajokilometrejä aiheutuu kolmannekselle toisinaan ja yksittäisille vastaajille jatkuvasti

Vapaan kylmäsäilytystilan etsiminen, kuoleman toteamisen suorittaminen sille osoitetussa paikassa ja vainajan etsiminen oikeasta kylmätilasta vaikuttaisivat vastausten perusteella kukin aiheuttavan melko vastaavan määrän ylimääräistä ajoa. Vajaa kolmannes ilmoitti, että heille tulee harvoin ylimääräisiä ajokilometrejä ja noin kymmenelle vastaajalle ylimääräisiä kilometrejä aiheutui usein tai aina. Jonkin verran tyypillisempää vaikuttaisi olevan ylimääräisen ajon syntyminen suuremmissa aluekeskuksissa.

”Säilytystilojen ripottelu ympäri kaupunkia on haaste ja siihen lisänsä tuo etteivät omaisetkaan aina tiedä kuka on kuljettanut vainajan hoivakodista, saatikka sitä mihin hänet on kuljetettu säilytykseen.”

Osa vastaajista kertoi kuitenkin soittavansa kylmäsäilytystilaan etukäteen esimerkiksi paikkatilanteen kartoittamiseksi. Tämä toimintatapa ei kuitenkaan ole kattavasti käytössä, mikä voi osaltaan aiheuttaa ylimääräistä ajamista.

”Soitan aina etukäteen sellaisiin paikkoihin, joista ei ole ennen haettu vainajia. Sairaalat ym. saisivat laittaa nettisivulleen selkeästi tietoa vainajan luovutuksesta tai yhteyshenkilön.”

Vainajan tietojen kirjaamiseen kaivattiin ohjeistusta ja vähäisempää virheherkkyyttä

Vainajien tietojen kirjaaminen kylmäsäilytystiloissa vaikutti olevan pääosin kunnossa ja kirjanpidon täydellinen puuttuminen melko poikkeuksellista. Suurimmassa osassa paikkoja kirjanpito kuvattiin tapahtuvan paperilla, osassa sekä paperilla että sähköisesti. Moni vastaajista piti kirjauskäytänteitä riittävinä tarpeisiin nähden. Osa kuitenkin katsoi, että kirjaamisessa olisi parantamisen varaa, esimerkiksi siksi, että kirjatut tiedot saattoivat olla vajavaisia, kirjattu epäselvällä käsialalla tai merkinnät puuttua jopa kokonaan.

"Korjaamisen tarvetta on ehdottomasti, esim. osassa kappeliseurakunnissa arkku viedään ns. talvihautaan, ja arkun kanteen laitetaan nimilappu, ei kiinnitetä mitenkään. Säilytyspaikkaa ei ole numeroitu eikä vainajan tuontia kirjata mihinkään.”

Korjaukseksi tilanteeseen toivottiin esimerkiksi kirjanpidon parempaa ohjeistusta sekä sitä, että myös terveydenhuollon työntekijät huolehtisivat kirjausten paikkaansa pitävyydestä. Osa toivoi myös kirjanpidon laajempaa sähköistämistä nykytilaan verrattuna. Esitettiin myös vaihtoehdoksi oman toiminta-alueen yksikön toimintatapaa jossa on muutoinkin aktiivisesti terveydenhuollon toimesta huolehdittu kylmätilojen toimivuudesta:

”Kuopiossa sähköinen vainajan kirjausjärjestelmä, ulkopaikkakuntalaiselle äkkiseltään erikoinen mutta toiminee oman alueen hautaustoimistojen käytössä. Säilytystilojen vahtimestarit huolehtivat myös omatoimisesti vainajakierrosta soittamalla hautaustoimistoille. Tällöin voi myös tulla esille vainajia, joilla ei ole omaista ja jotka siirtyvät sosiaalihuollon järjestettäväksi.”

Hautausluvan kirjoittamiseen ja toimittamiseen toivottiin yhdenmukaisuutta

70 % vastaajista kertoo saavansa hautausluvan viikon aikana ja näistä vastaajista reilusti yli puolet, että luvan saaminen vie korkeintaan kolme päivää. Hautausluvan saaminen koettiin yleisesti hankalampana kuin aiemmin, erityisesti nousivat esille yleinen epäselvyys siitä kenen vastuulle luvan laatiminen kuuluu, luvan laativan lääkärin tavoittamiseen liittyvät haasteet sekä vaihtelevuus sen suhteen kenelle ja miten lupa terveydenhuollosta tai vanhainkodista lähetetään.

”Ei ole selkeää käytäntöä, miten hautauslupa toimitetaan ja kenelle. Toiset lähettävät postissa omaiselle, toiset lähettävät hoivayksikköön tai kylmiötilojen yhteyteen kaappiin, toiset eivät lähetä mihinkään ennen kuin kysyy perään.”

Haasteiden lisäksi tuodaan esille ratkaisuehdotuksia ja keinoja jotka joillain alueilla tai toimintayksiköissä on jo otettu käyttöön:

”Sähköinen hautauslupa, jonka saisi pyytämällä suoraan yksiköstä hautaustoimistolle olisi paras vaihtoehto. Näin onneksi moni yksikkö jo toimiikin."

Tiivistyvä yhteistyö keinona kehittää toimintatapoja?

Selvästi suurin osa vastaajista toivoi terveydenhuollon tilojen kasvattamista, joko tasaisesti olemassa oleviin kylmätilallisiin toimitiloihin tai sellaisiin toimitiloihin, joista kylmätiloja ei valmiiksi löydy. Lisäksi toivottiin kylmätilojen rakentamista erityisesti palvelutaloihin. Toisaalta melkein yhtä paljon toivottiin myös toimintaan liittyvää kehittämistä, erityisesti yhteistyötä lisäämällä sekä vastuita ja tehtäviä selkiyttämällä. Positiivista on, että yhteistyö koettiin kuitenkin jo valmiiksi vähintään melko hyvänä eri toimijoiden kanssa ja päivittäistyön koettiin saavan tukea tiiviistä väleistä eri ammattikuntien välillä. Lisäksi osa kertoi osallistuvansa alueelliseen työryhmään tai vuotuiseen tapaamiseen, johon on koottu jäsenistöä esimerkiksi seurakunnista, terveydenhuollosta ja hautaustoimistoista. Tämän tyyppistä säännöllistä yhteistyötä voisi hyvin viritellä laajemminkin.

Syitä kylmätilojentilojen määrän ja käyttötapojen ongelmien taustalla

Esiselvityksen ja kyselyn perusteella esille nousi muutamia erityispiirteitä, jotka aiheuttavat laajan kirjon erilaisia ongelmia vainajien parissa työskenteleville toimijoille. Kuten monessa muussakin tämän hetken erityiskysymyksessä, myös vainajien kylmätilojen ja kuljettamisten haasteiden taustalla juurisyynä näyttäytyy väestön vanheneminen sekä kaupungistuminen. Kylmäsäilytystilojen verkosto ei ole seurannut väestössä ja kuolleisuudessa tapahtuvia muutoksia. Samaan aikaan sairaalan sijasta väestö kuolee yhä useammin joko hoivayksikössä tai kotonaan. Näissä tapauksissa kylmäsäilytystilan valikoituminen ei ole yhtä suoraviivaista kuin aiemmin on ollut, eivätkä uudet palveluntarjoajat ole selvitystyön perusteella aina välttämättä riittävissä määrin panostaneet kylmätilojen riittävyydestä huolehtimiseen.

Toisekseen kylmätilojen käyttäminen ja vainajaan liittyvät toimenpiteet ja vastuut näistä ovat myös jakautuneet huomattavan suurelle määrälle erilaisia toimijoita, joiden tavoitteet osin tukevat toisiaan, mutta lyhyellä tähtäimellä ja huonosti yhteen sovitettuna saattavat olla jopa vastakkaisia. Ilman alueellista koordinaatiota ja yhteistyötä tilanne johtaa herkästi ongelmien ja epäsuorasti myös kustannusten siirtämiseen toiselle toimijalle ja pahimmassa tapauksessa jopa omaiselle.

Myös osa toimintatavoista on jäänyt osin päivittämättä nykypäivään, esimerkiksi tietojen kirjaamisen ja hyödyntämisen osalta. Eri puolilla jo virinnyttä vainajatietojen sähköistämistä olisi syytä määrätietoisesti jatkaa, ja samalla pyrkiä huolehtimaan siitä, että sähköistettyyn tietoon pääsisivät käsiksi kaikki ne toimijat, joiden päivittäistyötä tieto palvelisi. Käytännössä tämä voisi tarkoittaa esimerkiksi mobiilisti tarkasteltavissa olevaa reaaliaikaista kylmäsäilytystilakapasiteettia. Myös hautausluvan välittäminen hautaustoimistolle tai suoraan seurakuntaan voisi tapahtua jatkossa yhä useammin sähköisesti. Samoin tieto, jolla on merkitystä vainajan käsittelyyn, esimerkiksi tartuntatautiriski, voitaisiin ilmoittaa kuljettajalle tietojärjestelmän avulla.

Selvitystyön jatko

Selvitystyö jatkuu terveydenhuollon ja vanhustenhoidon kyselyjen analyysilla sekä mahdollisesti täydentävillä kyselyillä poliisille ja seurakunnille. Alustavia havaintoja on jo luovutettu STM:ään ja lopullisista tuloksista kootaan raportti.

 

Kirjoittaja: Annamari Niskanen, erikoissuunnittelija, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
Kirjoitus on julkaistu Tiimalasi-lehdessä 1/2020