Luotettavaa ja ammattitaitoista palvelua Suomen Hautaustoimistojen Liitto ry:n jäsenliikkeestä

Haluan hautajaiset joista minut tunnistaa - viimeinen palvelus läheiselle
Pirita Forsius/12.03.2018

Kuolema ja työ -seminaari järjestettiin jälleen 13.11.2018. Lue Tiimalasin toimituspäällikön raportti seminaarista.

”Miksi tarvitsemme hautajaisia?” oli teemana Suomen Hautaustoimistojen Liitto ry:n viidennen kerran järjestämässä Kuolema ja työ -seminaarissa 13.11.2018. Aihetta käsiteltiin puheenvuoroissa monesta näkökulmasta, mutta yhteisenä viestinä kaikissa oli se, että hautajaisilla on merkittävä rooli niin suruprosessissa, yhteisöllisyyden rakentajana kuin helpottamassa kuoleman kohtaamistakin. Vainajan näköiset hautajaiset ovat tärkeä siirtymäriitti sopeutumisessa muuttuneeseen todellisuuteen.

Kuolema ja työ -seminaari järjestetään kahden vuoden välein, ja se on tarkoitettu kaikille, jotka toimivat työssään jollain tavalla kuolemaan liittyvissä tai siihen läheisesti yhteydessä olevissa tehtävissä. Tapahtuma oli jälleen kerran erittäin suosittu ja se keräsi paikalle 250 kiinnostunutta alan ammattilaista. Erityisesti teema kiinnosti hautaustoimistojen ja seurakuntien edustajia, mutta myös muilta tahoilta oli kiitettävästi osallistujia.

Kuolemaan liittyvä lainsäädäntö uudistuu

Seminaarin aamupäivän ohjelmassa oli monelle alan ammattilaiselle tärkeää tietoa kuolemansyyn selvittämiseen liittyvän lainsäädännön uudistamisesta. Nykyisellään voimassa oleva sääntely kuolemansyyn selvittämisestä on osittain vanhentunutta ja puutteellista, eikä tunnista nyky-yhteiskunnan tarpeita. Siksi Sosiaali- ja terveysministeriö on asettanut työryhmän, jonka tehtävänä on mm. valmistella kuolemaa koskevan lainsäädännön säädösmuutokset lainsäädännön kokonaisuudistukseen tähdäten. Uudistuksen tavoitteena on kumota nykyinen laki kuolemansyyn selvittämisestä ja säätää kokonaan uusi laki. Vanha laki kuolemansyyn selvittämisestä on tullut voimaan jo vuonna 1973.

Uuden lain tavoitteena on ottaa huomioon tulevat muutokset maakunta- ja soteuudistukseen liittyen sekä huomioida yhteiskunnassa viimeisten vuosikymmenten aikana tapahtuneet muutokset. Myös kustannuksiin liittyvien tekijöiden on tarkoitus olla huomioituna jatkossa paremmin. Lainsäädännön uudistuksesta olivat seminaarissa kertomassa Terveyden ja hyvinvoinninlaitoksen oikeuslääkintäyksikön yksilönpäällikkö Riitta Kauppila sekä Sosiaali- ja terveysministeriön Hyvinvointi- ja palveluosaston erityisasiantuntija Merituuli Mähkä.

Uudistuksen perusteiden lisäksi Kauppila ja Mähkä kertoivat tarkemmin, millaisia asiakokonaisuuksia työryhmän käsittelyyn kuuluu. Uudistuksen yhteydessä tarkastellaan mm. kuolemantapauksesta ilmoittamisen vastuita sekä kuolleeksi toteamisen käytäntöjä. Tarkoituksena on helpottaa esimerkiksi tilanteita, joissa hoitolaitoksessa kuollut henkilö todetaan kuolleeksi vasta kun lääkäri käy paikan päällä viikonlopun jälkeen. Lisäksi uudistuksessa tarkennetaan kuolemansyyn selvittämiseen liittyvää kriteeristöä. Yksi kokonaisuus ovat myös vainajan säilyttämiseen ja kuljettamiseen liittyvät vastuut ja kustannukset.

Lakiuudistus kattaa siis paljon meille ammattilaisille tärkeitä asioita, ja sen edistymisestä kannattaa olla kuulolla. Aikataulullisesti asetus kuolemansyyn selvittämisestä annetun asetuksen muuttamisesta on tarkoitus antaa vielä tänä syksynä. Muuten lakiuudistus noudattelee sote-uudistuksen aikatauluja, vaikka joitakin tärkeitä kohtia, kuten kuolemasta ilmoittamista viipymättä, tullaan todennäköisesti ottamaan käyttöön jo aikaisemmin.

Hyvä kuolintodistus on viimeinen palvelus vainajalle

Kuolemansyyn selvittämisen teemassa pysytteli puheenvuorossaan myös THL:n oikeuslääkäri, oikeushammaslääkäri Seija Ylijoki-Sørensen. Tanskalaiseen toimintamalliin perehtynyt Ylijoki-Sørensen kertoi kiinnostavia yksityiskohtia mm. tanskalaisen ja suomalaisen kuolemansyyn selvittämisen käytäntöjen välillä. Saimme kuulla painokkaita perusteita kuolemansyyn selvittämisen sekä vainajan tunnistamisen tärkeydelle. Ruumiinavausten määrät vaihtelevat Pohjoismaiden välillä paljonkin. Esimerkiksi Tanskassa vainajalle saatetaan tehdä vain ns. ulkoinen ruumiintarkastus, jossa poliisi ja lääkäri ilman oikeuslääkäriä tekevät arvion kuolinsyystä. Suomalaiselle toimintamallille on paikkansa: merkittävä osa kuolinsyistä ja niiden luokitteluista voi mennä väärin, mikäli ruumiinavauksia ei tehdä.

Puheenvuorossa korostui myös riittävän varman vainajan tunnistamisen tärkeys. Tällä hetkellä Suomessa poliisi päättää vainajien tunnistamistarpeesta, mutta tarkempi ja varmempi tunnistaminen, joka ei perustu oletuksiin olisi tarpeen. Kunnioittava kohtelu vainajaa kohtaan sisältää myös sen, että jos vainaja ei ole ulkonäöllisesti tunnistettavissa, tunnistetaan vainaja kansainvälisesti hyväksytyillä menetelmillä kyseiseksi oletetuksi henkilöksi. Hampaisto ja DNA ovat luotettavimmat keinot tunnistaa vainaja, ja siksi oikeuslääkinnän näkökulmasta hammastunnistuksen määriä pitäisi nykyiseen verrattuna lisätä. Hyvä kuolintodistus on Ylijoki-Sørensenin mukaan viimeinen palvelus vainajalle.

Parhaat mahdolliset hautajaiset

Terveystieteiden tohtori Anja Terkamo-Moisio Itä-Suomen yliopistosta johdatti kuulijat käytännön asioista suruprosessiin ja hautajaisten merkitykseen osana sitä. Erilaiset rituaalit, kuten hautajaiset, tarjoavat merkityksiä läheisen menetykselle, auttaen surevia ymmärtämään kuolemaa heidän omassa tilanteessaan ja toimintaympäristössään. Ne auttavat uudelleenjärjestämään sosiaalista järjestystä muistuttaen samalla kuoleman todellisuudesta ja yhteisön jatkuvuudesta. Hautajaiset siirtymäriittinä tarjoavat myös paikan jättää jäähyväiset ja saattaa vainaja pois tästä elämästä.

Hautajaisten järjestely voi myös auttaa omalta osaltaan suruprosessin käynnistymisessä ja etenemisessä. Hautajaisiin osallistuminen voi olla tärkeä osa myös muiden läheisten suruprosessia ja korostaa yhteisöllisyyden merkitystä vaikeissa tilanteissa. Terkamo-Moisio korosti puheenvuorossaan nimenomaan vainajan näköisten hautajaisten järjestämistä: hautausjärjestelyt voidaan nähdä myös viimeisenä palveluksena läheiselle. Hänen mukaansa elämän viimeisen etapin juhlistamisen sijaan hautajaisten merkitys kietoutuu surun käsittelyyn sekä vainajan yksilöllisyyden korostamiseen.

Moni meistä ammattilaisista on varmasti kohdannut asennoitumista hautajaisiin suorituksena, joka on hoidettava nopeasti pois alta. Myös Terkamo-Moisio nosti esiin hautajaisten suoritusluonteeseen ja kiireeseen kohdistuvan kritiikin. Hautajaiset ovat osa suremisen prosessia, ja ajatus siitä, että hautajaisista pitää suoriutua kunnialla ei välttämättä tue tätä tehtävää. Meille kaikille hyvänä punaisena lankana sen sijaan voisi toimia ajatus siitä, miten järjestän parhaat mahdolliset hautajaiset.

Rituaalien merkitys nousi esille myös kirkkoherra, psykoterapeutti Helena Castrénin puheenvuorossa. Hänen mukaansa rituaalit kiinnittyvät usein symboleihin, kuten lippuihin, eleisiin, sanoihin tai lauluihin. Ne kertovat osaltaan tilaisuuteen liittyvistä merkityksistä. Symbolien luonteeseen kuuluu, että niihin liitetään niille varatun vakiintuneen tai kirjallisen merkityssisällön ohella myös muita merkityksiä, jotka ovat yleisesti tiedostettuja. Rituaalien avulla ihmiset tarkastelevat omaa todellisuuttaan ja siihen liittyviä suhteita.

Castrénin puheenvuoron pääteemana olivat hoitavat hautajaiset. Hän kehottikin miettimään esimerkiksi sitä, miten tämä näkökulma voitaisiin huomioida yksilöllisesti hautausjärjestelyissä. Miten voidaan osallistaa erilaisia ja eri-ikäisiä ihmisiä hautajaisissa ja niiden valmistelussa? Hautajaisissa on muistettava myös riittiin osallistuvat lapset, vanhukset ja vammaiset ja esimerkiksi heidän kykynsä omaksua puhetta. Toinen kuuntelee mieluiten puhetta ja toinen katselee kuvia, toinen tapa toimii toiselle paremmin kuin toinen.

Yksityiskohdilla voi olla tärkeä merkitys niin suruprosessissa, kuin siinä että hautajaiset voidaan kokea hoitavana tapahtumana. Esimerkiksi kukkien, kirkon, arkun, värssyjen tai vaikka muistotilaisuuden tarjoilujen valintaan liittyy valtavan paljon merkityksiä. Hautajaisten järjestely on osa konkreettista surutyötä ja siksi on hyvä malttaa pysähtyä miettimään mikä kenellekin on tärkeää ja merkityksellistä. Millaiset valinnat auttavat juuri meitä järjestämään parhaat mahdolliset hautajaiset? Onnistuessaan ja luottamuksen hengessä tehdyt oikeat valinnat luovat edellytyksen hautajaisten hoitavuudelle.

Hautajaiset ennen - ja meidän jälkeemme

Jyväskylän yliopiston dosentti Ilona Pajarilta kuulijat saivat mielenkiintoisen katsauksen hautajaisten historialliseen puoleen. Nykypäivänä hautausjärjestelyissä näkyy yhä enemmän trendinä pienet hautajaiset. Omaiset kertovat usein vainajan olleen vaatimaton ihminen eikä siksi haluta järjestää suuria saattojuhlia ja satsata esimerkiksi hautaustilaisuuden kukkakoristeluun tai lehti-ilmoituksiin.

Nykyhetken suuntauksessa on suuri ero verrattuna menneisiin vuosisatoihin. Pajarin mukaan ennen ns. hiljaiset hautajaiset tarkoittivat häpeällisiä hautajaisia. Tällaiset hautajaiset saattoivat saada esimerkiksi itsemurhan tehneet tai mestatut. Sen sijaan hautajaiset olivat usein iso tapahtuma ja monipäiväiset peijaiset juhlaseremonioineen. Toisaalta vaihtelua on ollut tässäkin: 1600-luvulta peräisin olevasta dokumentaatiosta on selvinnyt, että hillityt ja pienet hautajaiset osoittivat hyvää makua. Saattojoukon koko saatettiin rajoittaa jopa sakon uhalla, siten että vain arkunkantajien tms. relevanttien henkilöiden mukanaolo oli sallittua.

Nykyinen henkilökohtainen ja yksityinen sureminen on kuitenkin vasta modernimman ajan tapa. Pajarin mukaan esimerkiksi ammatin jättäminen pois kuolinilmoituksista kertoo kuoleman muuttumisesta perhekeskeisemmäksi. Toisaalta internetin ja sosiaalisen median mukaan tulo voi muuttaa suremista myös julkisempaan suuntaan. Seminaarissa keskustelua herätti ajatus siitä, voisivatko hautajaiset siirtyä kokonaan verkkoon? Ehkä ei sentään, mutta tapaamme jäsentää asioita, surra ja myös viettää viimeistä perhejuhlaa ne voivat kyllä muokata.

Seminaarin viimeisenä puheenvuorona kuultiin Terhokodin pitkäaikaisen johtajan ja ylilääkärin Juha Hännisen esitys aiheesta Ennakoivat jäähyväiset - omien hautajaisten merkitys kuolevalle. Hänninen kertoi kuoleman kohtaamisen erilaisista strategioista ja valotti kuulijoille kuolevan itsensä näkökulmaa kuolemisesta. Kuolema on tapahtuma, jota ei voi paeta. Se ei ole mielekäs elämän osa, vaan kuoleva kokee olevansa uhri, joka ei tule selviämään tulevasta koettelemuksesta. Kuolemalla ei ole myöskään kuolevalle itselleen ymmärrettävää tarkoitusta. Sen sijaan se näyttäytyy toistuvana luopumisena erilaisista aiempaan elämään liittyvistä asioista.

Hautajaiset toisaalta voidaan nähdä tapana antaa kuolemiselle muotoa. Muuten oma kuoleminen ja muiden elämän jatkuminen sen jälkeen on vaikeasti käsitettävä asia. Hautajaiset ovat konkreettinen asia oman kuoleman jälkeen, ja niihin on vielä mahdollista vaikuttaa. Oman näköiset hautajaiset ja niiden merkitys korostuivat siis myös Hännisen puheenvuorossa. ”Haluan hautajaiset joista minut tunnistaa”. Hautajaiset kertovat siitä, millaisen kuvan haluan jättää itsestäni ja mitä minusta muistetaan.

Artikkeli on julkaistu Tiimalasi-lehdessä 4/2018

Pirita Forsius
Pirita Forsius on Suomen Hautaustoimistojen Liitto ry:n jäsenlehden Tiimalasin toimituspäällikkö.